Riippumatta rodusta on rodun elinvoiman ja terveyden kannalta tärkeää, että jalostuksessa käytettäisiin mahdollisimman monia eri yksilöitä. Tärkeää on myös se, ettei lähisukulaisilla teetettäisi pentuja. Nämä yleissäännöt pätevät myös länsigöötanmaanpystykorviin eli kotikutoisemmin kutsuttuna göötteihin.
Vaikka pentulaatikossa olisi ajateltu jonkun tietyn pennun sopivan parhaiten jalostukseen, voi sen veli olla jalostuksellisesti yhtä tärkeä tai jopa tärkeämpi. Pennun lähisukulaisten luonne, terveys ja tutkimustulokset vaikuttavat kaikki toistensa jalostuskäyttöarvoon, mutta on myös tärkeää muistaa, että täydellistä koiraa ei ole.
Sopivaa urosta etsiessä kasvattaja yleensä hakee uroksesta jotakin tiettyä asiaa, ja vain dokumentoidut tiedot auttavat häntä löytämään sopivan sulhaskandidaatin. Pääsääntönä on, ettei kahta samaa vikaa tai ei-toivottua ominaisuutta yhdistettäisi toisiinsa. Rodun kannalta olisi tärkeää, että yhä useampaa urosta (ja myös narttua) käytettäisiin näyttelyissä, erilaisissa kokeissa, MH-luonnekuvauksissa ja/tai luonnetesteissä sekä virallisissa terveystutkimuksissa, jotta tietyt ominaisuudet saataisiin dokumentoitua. Lisäksi kasvattajalle, mutta myös jalostustoimikunnalle, on ensiarvoisen tärkeää tietää myös ei-dokumentoidut asiat aina yksilön perusterveydestä lähtien. Vaikka urosta ei olisi lainkaan ajateltu käytettäväksi jalostukseen, sen kaikki tulokset vaikuttavat myös sen sisarusten ja vanhempien jalostuskäyttöön. Jalostustiedustelua ei myöskään aina tule heti koiran ollessa 2-vuotias, vaan jalostuksellinen kiinnostus voi kasvattajalla herätä, mikäli uros on vielä edustava ja terve yli 5 vuotiaanakin.
Sopimuksen allekirjoittavat kaikki uroksen ja nartun omistajat, mikäli heitä on useampia.
Astutuksen jälkeen kasvattaja laittaa nartun paikkaan, jossa se ei pääse heti tarpeilleen. Uusinta-astutus voi olla päivän tai parin päivän päästä. Pentumäärään ei ole vaikutusta, astuuko uros monta kertaa peräkkäin saman päivän aikana. Astutuksissa olisi hyvä olla ainakin päivä väliä, sillä liiallinen astuttaminen lisää kohtu- ja emätintulehdusten riskiä. Siittiöt myös pysyvät toimintakykyisinä nartun sisällä muutamia päiviä ja hedelmöittävät kypsyviä munasoluja.
Astutussopimus sovituin ehdoin kannattaa allekirjoittaa kasvattajan kanssa ennen astutusta.
Noin kuukauden kuluttua astutuksesta nartusta alkaa yleensä näkyä, onko pentuja tulossa vai ei. Moni kasvattaja käyttää narttunsa silloin ultraäänitutkimuksessa varmistaakseen tiineyden. Noin 63 vrk astutuksesta pitäisi pentujen syntyä. Kun astutusmaksu on kokonaisuudessaan suoritettu, uroksen omistaja allekirjoittaa pentueilmoituksen ”astutustodistus"-osan tai hyväksyy pentueen sähköisesti Suomen Kennelliiton Omakoira-palvelussa.
Uroksen omistajana sinun tulee huomioida, että hyväksyessäsi pentueen rekisteröinnin, kuittaat samalla astutusmaksun suoritetuksi. Tämän jälkeen maksamatonta astutusmaksua on melko mahdotonta yrittää karhuta.
Mikäli olet kiinnostunut uroksesi jälkikasvusta, kannattaa niitä käydä katsomassa, kun pennut ovat 6–8 viikon ikäisiä. Sovi vierailusta etukäteen kasvattajan kanssa. Omaa urosta ei kannata ottaa vierailulle mukaan, vaikka se isä onkin. Narttu ei välttämättä hyväksy toisia koiria pentujen luo, pennut voivat saada epämieluisia kokemuksia ja lisäksi oman kodin ulkopuolinen koira lisää immuunipuolustukseltaan heikkojen pentujen tautiriskiä.
Kasvattaja on vastuussa rahallisesti pentujen mahdollisista vioista (esim. kivesvika). Jos sinua kuitenkin kiinnostaa uroksesi pennut, voit seurata pentujen tietoja esimerkiksi Kennelliiton KoiraNet-jalostustietojärjetelmästä. Mitä sinun uroksesi periyttää pennuille? Esiintyykö samaa asiaa useassa pentueessa? Tästä niin kutsutusta ”jälkeläisnäytöstä" pystyt sanomaan vasta, kun pennut ovat olleet terveystarkastuksissa tai muissa testeissä, joista useimmat voidaan teettää vasta yli vuoden tai kahden vuoden ikäiselle koiralle. Kannattaa siis miettiä, annatko uroksesi monelle nartulle heti sen ollessa nuori. Uros voi kuitenkin saada jälkeläisiä vielä 10-vuotiaanakin. Ei siis välttämättä ole järkevää saada kaikkia jälkeläisiä nuorena. On myös hyvä muistaa, että pennut saavat saman verran geenejä kummaltakin vanhemmaltaan. Näin sekä narttu että uros vaikuttavat geeneillään koko rotuun.