Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

Rodun historia

 

>> Katso kuvasarja Ruotsin ensimmäisestä epävirallisesta gööttien näyttelystä vuodelta 1977 (Youtube), videon kuvat: Marianne Gustafsson

 

Virallisesti hyväksyttynä rotuna länsigöötanmaanpystykorva on ollut vuodesta 1943 alkaen, mutta näiden matalajalkaisten pikkupaimenten historia juontaa juurensa huomattavasti pitemmälle, aina viikinkiaikoihin asti.

TopsyTopsyLyhytjalkaisena ja pitkänomaisena pystykorvana länsigöötanmaanpystykorva muistuttaa niin paljon welsh corgia, ettei yhtäläisyys ilman sukulaisuussuhdetta voi olla sattumaa. Sukulaisuudesta on olemassa kaksi teoriaa: joko viikingit veivät koiria nykyisen Ruotsin alueelta Brittein saarille, josta niistä kehittyi nykyinen corgi tai sitten päinvastoin. Nykyaikana kynologian asiantuntijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että rotu on peräisin Ruotsista. Aikoinaan rodun on myös oletettu olevan jämtlanninpystykorvan kääpiömuoto.

Länsigöötanmaanpystykorva on ikivanha ruotsalainen kansalliskoirarotu, jolla on pitkä historia pihakoirana Länsigöötanmaalla ja Skånessa. Uskollisena ja avuliaana toverina siitä on ollut suuri apu pihapiirissä sen toimiessa kaiken kaitsijana. Se on muun muassa pitänyt silmällä talon kanoja kettujen varalta, pyydystänyt rottia, vahtinut lapsia ja ilmoittanut vieraiden tulon haukkumalla. Länsigöötanmaanpystykorvan erikoisalana on kuitenkin ollut lehmien paimentaminen näykkimällä niitä kintereistä ja näin ohjailemalla niitä haluttuun suuntaan. Matalajalkaisena koirana sen on ollut helppo suojautua lehmien potkuilta painautumalla salamannopeasti maahan. Länsigöötanmaanpystykorva on varsin itsetietoinen ja toimintakykyinen rotu. Kerrotaan, että eräskin vanha maanviljelijä vei aamuisin lehmänsä laitumelle länsigöötanmaanpystykorvansa kanssa, näytti koiralle sallitun alueen rajat ja jätti koiran yksin päiväksi paimentamaan laumaa. Iltalypsyn aikaan hän sitten vihelsi pihalta koiralleen, joka toi lehmät takaisin navettaan.

TessanTessanNämä matalaraajaiset töpöhäntäiset pikkukoirat olivat niin yleisiä maatalojen pihapiireissä, erityisesti Varan alueella, ettei niihin sen erityisemmin kiinnitetty huomiota. 1940-luvulle tultaessa koirien lukumäärä oli kuitenkin selvästi vähentynyt ja rotu olisi saattanut kokonaan kuolla sukupuuttoon ilman kreivi Björn von Rosenia, joka otti asiakseen rodun säilyttämisen ja kannan elvyttämisen. Keväällä 1942 hän laittoi lehteen ilmoituksen, jossa hän kuvaili kyseessä olevan koiratyypin tiedustellen olemassa olevia yksilöitä pyytäen ilmoittamaan niistä itselleen. Vastaajien joukossa oli rehtori Karl-Gustaf Zettersten, jonka oma koirarotu oli tuolloin skotlanninterrieri. Vannoutuneena eläinystävänä hän oli kulkenut paljon hevos- ja karjamarkkinoilla, nähnyt länsigöötanmaanpystykorvia ja ihastunut niiden työskentelyyn ja toimintakykyyn karjan kanssa. Hän otti yhteyttä von Roseniin kertoen voivansa auttaa tätä löytämään kyseessä olevia koiria, joiden olemassaolosta myös hänen opettamansa koululaiset tiesivät kertoa.

Kesällä 1942 von Rosen ja Zettersten laativat suunnitelman, miten mahdollisten jalostukseen soveltuvien yksilöiden etsintä aloitettaisiin. He päätyivät toteuttamaan ristiretken pyöräilemällä ympäri Varan seutua ja vierailemalla ensisijaisesti lehti-ilmoituksiin vastanneiden luona. Tuumasta toimeen. Muutaman kesäviikon aikana nämä kaksi herraa pyöräilivät talosta taloon aluksi melko mitättömin tuloksin, kunnes heidät ohjattiin maanviljelijä Anderssonin tilalle. Sieltä löytyi tuolloin 12-vuotias narttu Topsy, joka sopi luotuun ihannemielikuvaan kuin valettu. Vaikka se oli jo vanha ja siinä näkyi useiden pentueiden jättämät jäljet, se oli hyvätyyppinen ja hyvärakenteinen, vahvaluustoinen ja kaunispäinen harmaa töpöhäntä. Juuri Topsyä Björn von Rosen käyttikin mallina luodessaan samana syksynä TopsyTopsyrotumääritelmäehdotusta Ruotsin Kennelklubille. Tuolloin rotu nimettiin svensk vallhundiksi, mikä sittemmin vuonna 1953 muutettiin nimeksi västgötaspets.

Pyöräretken saaliina löydetyille kuudelle koiralle järjesti Ruotsin Kennelklubi ilmaiset matkat Göteborgin näyttelyyn vuonna 1942. Koirat arvioinut kollegio valitsi sieltäkin Topsyn yksimielisesti mallikoiraksi rodulle. Jalostukseen käytettäväksi se oli liian vanha, mutta onneksi sen jälkeläisiä oli käytettävissä. Eräs tärkeimmistä kantanartuista olikin Topsyn tytär Tessan, jonka voi löytää useimpien tämän päivän gööttien taustoista. Göteborgissa esiintyneistä kuudesta yksilöstä vain yksi oli uros. Sekin kivesvikainen (jota tuolloin ei tosin katsottu esteeksi jalostuskäytölle), runsasturkkinen ja selvästi suurempi kuin muut, eli ei mikään ihanneyksilö, mutta josta kuitenkin sai tulla rodun kantaisä. Tähän Mopsen-nimiseen urokseen voidaan kaikkien länsigöötanmaanpystykorvien sukujuuret jäljittää.

Rodun virallistamisen jälkeen vuonna 1943 alkoivat ihmiset kiinnostua uudesta rodusta. Aluksi suuri osa kasvattajista oli maanviljelijöitä, jotka kasvattivat koiria lähinnä niiden paimennustaipumusten vuoksi. Länsigöötanmaanpystykorvat kävivätkin 1940-luvulla ahkerasti paimennuskokeissa. Bordercollieiden tulo Ruotsiin vähensi kokeisiin osallistuvien länsigöötanmaanpystykorvien määrää. Bordercollieiden paimennustyyli oli erilainen kuin länsigöötanmaanpystykorvilla ja ne olivat erikoistuneita lampaisiin, joten bordercolliet olivat paimennuskokeissa ylivoimisia. Pian kukaan ei enää uskaltanut ilmoittaa pientä nautakarjapaimenta kilpailemaan niiden kanssa. 1970-luvulla ei paimentavia länsigöötanmaanpystykorvia enää juuri ollutkaan, vaan suurin osa koirista toimi pelkästään seura- ja näyttelykoirina. Länsigöötanmaanpystykorvan paimennusvietti on kuitenkin vielä säilynyt sukupolvelta toiselle ja tänäkin päivänä on muutamia lehmiä ja lampaita paimentavia gööttejä Suomessa ja Ruotsissa sekä myös Englannissa.

Rotu Suomessa ja maailmalla

Ensimmäinen länsigöötanmaanpystykorva lienee tullut Suomeen 1960-luvun puolivälissä. Vuonna 1966 on Suomessa rekisteröity yksi rodun edustaja. Saman vuoden voittaja (V-66) on ollut vuonna 1964 Ruotsissa syntynyt uros, joka oli myös Suomen muotovalio. Vuodesta 1966 vuoteen 1988 ovat vuosittaiset rekisteröinnit Suomessa olleet 1-17 koiraa. Vuodesta 1989 ovat rekisteröinnit kasvaneet tasaisesti.

Lähes kaikki Suomessa rekisteröidyt pennut ovat Suomessa syntyneitä. Vuonna 2003 Suomessa oli noin 30 kasvattajanimen omaavaa länsigöötanmaanpystykorvan kasvattajaa. Yhdistyksen kasvattajalistalla oli 12 kasvattajaa.

Suomen lisäksi rotu on löytänyt tiensä myös muualle maailmaan ja ihmisten sydämiin. Gööteille omistautuneita kasvattajia on ainakin Norjasta, Tanskasta, Iso-Britanniasta, Hollannista, Ranskasta, Belgiasta, Sveitsistä, Irlannista, Uudesta-Seelannista, Australiasta ja Yhdysvalloista. Pitkälle on pieni navettakoira päässyt!

Kuvat otettu SKV:n kotisivuilta, copyright Special Klubben för Västgötaspets